Kesä oli tosiaankin helpompi kuin edellinen, oli jopa viikkojen jaksoja jolloin en ajatellut Häntä lainkaan. Osasin jo jokseenkin nauttia olostani ilman Häntä ja päästää irti. Ehkä päästin irti jopa liiaksikin, suorastaan säikähdin välillä miten Hänen ajattelemisensa ei herättänyt minussa sen suurempia tunteita. Ajattelin ja katselin jopa muita miehiä, mutta täytyy korostaa: _miehiä_. En osannut (enkä osaa tänäkään päivänä) katsoa "sillä silmllä" itseni ikäisiä tai omaa ikääni lähellä olevia poikia. Kaiketi heidän aiheuttamansa huonot kokemukset ovat saaneet minut vieroksumaan ja karttamaan heitä, kuka tietää.  Mutta varsinkin heinäkuisella vierailullani Berliiniin sain paljon silmänruokaa katsellessani täkäläisiä komistuksia, ja jopa sain heiltä huomiota takaisinkin päin. Ja edelleen kyseessä siis olivat 20-35 vuotiaat miehet.        

 Kaikesta perheeseeni ynnä muuhun liittyvästä kurjuudesta huolimatta, oloni oli jokseenkin seesteisen miellyttävä koko kesän ajan. Nautin lämpömittareiden hurjista lukemista ja otin rennosti, aivan kuten edelliskeväänä vakaasti päätin.